Jyväskylän karsinnat ja muuta löpinää..

Nonnii! Aloitetaas heti samantien tällä kisa-aiheella! Jännää oli! Kyllä se lauantai oli vaan niin huikean huikea päivä, kertakaikkiaan. Japen eka kisa- ja lavakokemus. Kaikki meni niin nappiin, olin ja olen todella ylpeä miehestäni. Minuahan jännitti kovasti etukäteen koko homma, onneks itse kisaaja on pysynyt rauhallisena ja tyynenä kaiken aikaa. Sillä hetkellä kun Jape asteli lavalle, minunkin jännitys katosi. Siinä hän nyt oli, jee. Ihan mielettömän mahtava fiilis. Ja itkut tottakai tirautin ;) Kaikki 1,5v työ huipentui siihen hetkeen.
Perjantaina oli aamusta värin laitto, illasta värin laitto, la aamusta aikaisin lisää väriä. Mulla itsellä oli vain se perjantai illan värin laitto. Sain hienoa oppia kokeneelta konkarilta väriasioissa. Ei tuo nyt rakettitiedettä onneksi ole ;)
La aamuna heräsimme 4.45. Siinä oli aamulenkkiä, väriä, aamupalaa.. ja sitten siirtyminen itse kisapaikalle. Jape paineli samantien lavan taakse muiden kilpailijoiden joukkoon. Minä jännitin yleisössä muitten sarjojen ajan ennen kuin oli Japen vuoro. Onneksi ei tarvinnut olla yksin. Japen osuuden ajaksi paikalle tuli myös lapsemme vanhempieni kanssa. Lapsille oli hurjan jännää nähdä lihaksikkaita miehiä lavalla ja etenkin se oma isi.
Jape ei päässyt finaalikierrokselle jatkoon, eli Tampereella on seuraava karsinta nyt tulevana lauantaina. Lisää lavakokemusta! Mahtavaa!! :) Ja todellakin, sillä hetkellä kun Jape lavalle asteli, hän oli jo voittaja, niin itsensä voittaja. Loppupeleissä, karu totuus on ettei kaikista todellakaan tuohon olisi :)

Eipä varmasti kukaan muu lavallaolijoista Japen sarjassa Mens Physique ole ollut 2v sitten vielä todella lihavassa kunnossa.. Jape oli myös vanhin sarjassaan ja todellakin, -40kg pienempänä lavalla!! :) Todellista itsensä voittamista :) Ja ennenkaikkea kovaakin kovempaa työtä!

Perjantaina nokka kohti Tamperetta ja uudella innolla sinne karsimaan!

Itse kävin sitten sunnuntaiaamuna hyvin nukutun yön jälkeen aamulenkillä. Tunnin aikana kerkes hyvin käydä läpi koko sen lauantain kaikki tapahtumat. Tokihan lavalla oli paljon muitakin tuttuja kuin vain oma mies. Paljon muitakin upeita miehiä ja upeita naisia. Samalla siinä kävellessäni leikittelin ajatuksella jos itse menisin sinne lavalle. Vakaasti olen edelleen siis sitä mieltä etten sinne koskaan mene mutta kiva oli leikitellä ajatuksella. Minusta olisi siihen kaikkeen kurinalaisuuteen dieetissä sekä treeneissä koska teenhän sitä nytkin koko ajan. Olen nytkin dieetillä ja nytkin treenaan kovaa. Toki se olisi vielä erilaisempaa uskoisin. Tai en tiedä mutta näin minä kuvittelen. Minun pää varmasti olis satasella mukana ja kaiken rääkin kestäisin mutta itse lavallaolo ei vaan edelleenkään ole mun juttu. Musta ei olis siihen että menisin korkkarit jalassa ja bikinit päällä toisten eteen. Se on se juttu tässä mikä ei ole mun juttu. Ja sen taas oivalsin pitkän kaavan kautta. Ja se on ihan okei mulle. :) Sen ei tarvitse olla kaikkien juttu. Mä voin silti jatkaa kovaa treenaamista ja dieetata ja kaikkea muutakin. Ja ne kenen juttu se on, suuri hatunnosto. Tämä on hieno urheilulaji tämä fitness. Fitnesshän on nyt Suomessa virallinen urheilulaji. Aikaa se vei mutta nyt se on sitä :)

Mä luulen että mun lähipiirissä on nyt tajuttu se että tämä laji on ja pysyy meidän perheessä. Ei ole mitään alkuhuumaa joka hiipuisi pois vaan pysyvästi on osa meitä. Ihmiset on aikalailla ehkä tottuneet meidän omiin eväisiin paikasta toiseen ja ruokakippoihin  siellä ja täällä. Koska se on edelleen meidän valinta :) Mulle ei ole ainakaan ongelma väsätä niitä eväitä ja ottaa mukaan ihan minne sitten vaan menenkin. Toki on niitäkin joille se on ongelma, hankalaa kuljettaa omia eväitä jne. No, ei se ole. Päinvastoin, se on hyvin helppoa :) Otetaas esimerkkinä lauantain kisapäivä Jyväskylässä. Mulla oli autossa kylmälaukku jossa mun kaikki sen päivän eväät. Kelloa seuraamalla pysyin kartalla ruokailuväleistä ja toki vatsakin sen nälän ilmoitti ;) Kävin autossa syömässä evääni pari kertaa sen päivän aikana. Ei mitään ongelmallista siinä. Asiat on helppoja kun suunnittelee hyvin ja toteuttaa ne :) Itse en ainakaan ala säätämään syömisteni kanssa. Noudatan ohjeet pilkulleen.

Lauantaina Jape sai syödä kisojen jälkeen vapaasti sen päivän ja illan. Kyllähän Jape söikin ;) Herkkuja myös, luvan kanssa ;) Alkuun ne maistui, sitten alkoi tökkimään. Kun ei ne kuulu perus ruokavalioon niin kroppa ei sitten haluakaan vastaanottaa niitä. Minä katselin ja nuuhkuttelin ja tutkin kaiken mitä Jape osti ja söi mutta ei tullut himoja vetää suklaata, jäätelöä tai irtokarkkia. Mulle riitti katselu :) Sunnuntaista lähtien on taas ollut tiukka ohjelma kisoihin asti.

Sitten taas tämä aihen FITNESS. Musta tuntuu että aina näin kisojen aikaan keväisin ja syksyisin fitness on kovasti tapetilla. On se varmasti aina koska ennakkoluuloja on vaan edelleen hyvin paljon, mutta varsinkin näin kisojen aikaan. Kisojen aikaan julkaistaan paljon kuvia upeista kropista sieltä lavalta ja vieressä ehkä ennen-kuva tyyliin vuotta aiemmalta ajalta. Niiden kroppien eteen on tehty töitä ja jokainen on täydestä sydämestä tehnyt unelmaansa. Sitten tulee joku mollaamaan kaiken kateudella, ennakkoluuloilla ja ties millä. Tekee pahaa. Jutta Gustafsberg kirjoitti tänään erään kommentin mielestäni osuvasti ja hyvin:
* Fitness huipulle pääsy vaatii sitoutumista. Se on huippurheilua siinä missä pituushyppy, hiihto tai golfin pelaaminenkin. Jokaiseen lajiin valmistaudutaan eritavalla. Fitness lajeissa vaaditaan jäätävän kovaa treeniä ja ennen kaikkea asennetta. Tiukan ruokavalion merkitys erottaa tämän lajin monesta muusta lajista. Tosin taas tanssijat ja voimistelijat joutuvat varmasti vieläkin armottomamman ruokavalion alle. Vain promille ihmisitä pystyy tähän - ne jotka pystyvät, niin annetaan heidän iloita siitä! Itselläni kisavuodet ovat ainakin mahtava kokemus, jota en koskaan vaihtaisi pois! *

Siinä se on hienosti kiteytettynä. Jäätävän kovaa treeniä, asennetta, sitoutumista.. 

Itse lajin harrastajana voin samaistua. Mulla on asennetta, olen sitoutunut 100% ja haluan treenata jäätävän kovaa :) Laji mikä laji, sitä voi harrastaa tai lähteä kisailemaan. 
Harhaluuloja on edelleen se että se lavakunto on ja pysyy viikosta toiseen ja kuukaudesta toiseen kisojen jälkeen. Se lavakunto on lavakunto, ei muun ajan kunto :)
Puolustan kyllä tätä lajia henkeen ja vereen. Tämä laji on saanut takaisin mun elämän ja terveyden. Lokakuussa tulee kaksi vuotta kun aloitimme Superdieetillä ja siitä se homma repesi ;)
Aiemmin vetosin kilpparin vajaatoimintaani ym ym. Tekosyyt joutaa romukoppaan sanon minä! Itse pitää päättää tehdä muutos pysyvästi jos niin haluaa.
Minun kilpirauhaseni ainakin voi todella hyvin, myös näin tiukalla dieetillä ollessa. (Dieettiä muuten 4 viikkoa jäljellä..). Sain tänä aamuna viimeisimmän kontrollin tulokset. Arvot on todella priimaa tavaraa. Lääkärikin tuumasi että taidat voida aika hyvin. Vastasin että todellakin, elämäni kunnossa olen. Fitness ei vie terveyttä, se toi mulle sen. Perusflunssaakaan en ole sairastanut  - en edes muista milloin viimeksi :)
Tästä aiheesta voisi vaan jatkaa ja jatkaa.... :)

Mutta nyt, katseet kohti Tamperetta!!!! :)