Dieetti ja dieettaaja :)

Oon niin innoissani! Mun oma 10 viikon dieetti alkoi maanantaina. Nyt kiristellään. En hirveästi harrasta vaa'alla käymistä koska ne luvut ei kerro oikeastaan mitään. Peili ja mittanauha on paljon paremmat välineet :) Toki joskus käyn vaa'alla että tiedän hieman tilannetta ja muutenkin sen verran utelias vain olen ;) Kesä meni tankatessa kerta viikkoon ja treenejä oli vähempi. Toihan se mukanaan muutamia lisäkiloja mutta ei haittaa, fiilis on ollut koko ajan huippu :)
Dieetti mun kohdalla tarkoittaa siis sitä, että nyt poltetaan rasvaa tehokkaasti (sitä ylimääräistä kun oikeasti vielä on uskokaa tai älkää), treenataan kovaa ja nyt mukana myös aerobista! Ruokavalio muuttui tietysti, vähän vaihtelua myös treenijuomiin ja treenit muuttui. Syke on korkealla salilla ja vaatteet litimärät jo parin minuutin jälkeen. Ah, ihanaaaa! Mä niin nautin tälläisestä! :) Se on jännä miten tästä kaikesta tuli niin tärkeä ja oleellinen osa elämää ja arkea. Sitä en tiedä paljonko mulla mahdollisesti 10 viikon aikana tippuu mutta mittanauha kertoo ainakin jotain varmasti parin viikon välein. Sekä vaatteet. Jos sieltä jotain lihastakin tulis esiin.. :)

Sitten on se dieettaaja - kisadieettaja. Siippani siis. 13.9 on se tärkeä päivä jolloin eka lavalle astuminen ikinä. Huikeeta!! Jape on tehnyt koko ajan niin kovaa työtä ja tekee joka päivä. Todellakin voittaja jo nyt. Mieheni kiristyy silmissä joka päivä. Lihaserottovuus on nyt jo mieletön - mitä onkaan siellä lavalla sitten!! Todella ylpeä olen. Energiaa ei aina meinaa olla siellä salin puolella mutta tämäkin vaan kuuluu asiaan. Hän ei ole yksin asian kanssa. On niitä muitakin dieettaajia ja kisaajia samassa tilanteessa. Mielialat heittelee. Tämäkin kuuluu asiaan, yritän ymmärtää parhaani mukaan. Aina ei voi olla hyvä päivä. Eikä tarttekaaan olla. Saa olla äkäinen ja väsynyt. Ja nälkäinen. Huomaan edelleen toistavani asioita, muistuttavani asioista.. Hienoa huomata että kaikesta väsystä ja energiattomuudesta huolimatta, Jape on aika sotilas! Niin se sieltä sängystä joka aamu nousee, painelee lenkille ja myöhemmin salille. Asenne on kohdallaan!! :) Katse sitkeästi vaan 13.9 päivässä!
:)

Fitnessmaailma luo aina vaan niitä ennakkoluuloja joillekin. Saa luodakin mutta toivon myös näillä omilla kirjoituksillani avartavani edes joiltakin osin joidenkin ennakkoluuloja.
Painotan edelleen sitä että sellainen joka ei koskaan ole ollut siinä jamassa missä itse olen ollut, ei voi koskaan tietää sitä tunnetta. Sitä tunnetta olla iso ja ahdistunut. Ja miten yksinkertaisesti elämä pelastui. Fitness - oikea ruokavalio ja tavoitteellinen salitreenaaminen. Sitä vaan täytyy muistaa olla rehellinen itselleen. Se on helppoa lähteä ns.kokeilemaan mutta sitten esim.repsahtaa viikon päästä "no voin kai mä yhen karkin ottaa..". Siitä tulee joko hirveä morkkis ja saa lisää motivaatiota jatkaa täysillä eteenpäin, tai sitten sitä on entistä helpompi lipsua taas seuraavana päivänä ja seuraavana.. Itse olen alusta asti ollut niin motivoitunut saamaan itseni kuntoon ettei niitä repsahduksia matkan varrella ole tullut. Kirkkaana mielessä on se mielikuva isosta itsestä ahdistuneena heikon itsetunnon kera mussuttamassa herkkuja. Siihen ei todellakaan halua koskaan enää palata. Ja tiedän etten palaa!
Fitness harrastus antaa toki paljon ihan kelle vaan. Ei se kaikki lähde kaikilla aina painonpudotuksesta. Kyllähän voi olla esim.täysin normaalipainoinen ihminen kyseessä joka haluaa vaan saada esim.ruokailutottumukset kohdalleen ja näin ehkä kiinteyttää itseään ja alkaa treenaamaan tavoitteellisesti. Ja voida hyvin! Hyvinvointi on mahtava asia. Enkä edelleenkään väitä että kaikkien pitäisi fitnesstä harrastaa. Jokainen saa tehdä elämässään just sitä mitä itse haluaa. :) Korostan myös sitä että fitnesstä ei kannata arvostella jos ei tiedä asiasta mitään. :)
Jos joku väittää että tämä harrastus tekee pahaa mulle tai meidän perheelle, saa tulla kertomaan :)

On se jännä miten edelleen saa kuulla näitä lauseita: "koska alat syömään normaalisti", "miten sä voit pitää hauskaa kun et voi juoda mitään", "ei sun tartte enää tehdä tota hommaa", vieläkö sä jaksat salilla käydä"... and the list goes on.. ;)
Aina jään miettimään tuota ekaa lausetta 'syödä normaalisti'. Mielestäni teen sitä NYT. Aiemmin en todellakaan. Aiemmin syömiseni oli lähestulkoon tuhoon tuomittu. Ei kai muuten ois tullut lähes 40kg extraa. Mulle NYT on normaalia. Entiseen paluu ei olis normaalia, se veis mut vaan takaisin sinne lähtöpisteeseen.
Alkoholi. Miks pitää juoda alkoholia että voi pitää hauskaa? :) Tämä on tietysti ns.suomalainen normaali tapa. Olennhan itsekin sitä tehnyt. Ehkä sen äkillinen loppuminen saa aikaan näitä reaktioita ihmisissä. En sano etten koskaan enää elämässäni jois alkoholia. Mutta nyt just ei kuulu mun elämäntapaan. En halua herätä aamulla pääkivun kanssa, väsyneenä, jne. Mutta on se tavallaan surullista että oma juomattomuus on tehnyt sen ettei meitä olla enää välttämättä pyydetty mukaan johonkin illanviettoon. Ihan vaan koska ollaan tylsiä sen takia ;) Just nyt olen sen verran mukavuudenhaluinen muutenkin että haluan mennä illalla ajoissa nukkumaan ja herätä aamulla pirteänä :)
Ja miksei mun tartte tehdä tätä hommaa :D Siis harrastaa salia ja syödä oikein? Jos palaisin vanhaan, olisin 40kg isompi. Ja sitäpaitsi, HALUAN tehdä tätä hommaa. Sydämeni pohjasta :)
Ja vielä jaksan salilla käydä ;) Miksen jaksais. Motivaatio on kova ja hienoa huomata tuloksia mitä omilla treeneillä saa aikaan.

Kesäloma lähenee loppuaan mutta jatketaan silti edelleen kesästä nauttimista! :)

Treeniä, kovempaa treeniä ja lepoa :)

Training campin jälkeen on vedetty pari viikkoa treenejä tosi kovaa. Ihan tarkoituksella näin. Huomisesta alkaa viikon täyslepo, kroppa saa levätä. Viikon päästä alkaa 10 viikon dieetti mistä aiemmin kerroinkin. Sitä jo innolla odottelenkin!

Tässä on parin viikon aikana ollut neljä pt-treeniä. Viikko sitten treeni Jyväskylän pt:n Antonin kanssa. Alkuviikko oltiinkin Helsingissä. Maanantaina treeni pt-Lauran kanssa. Lisäksi tapaaminen oman valmentajan Satun kanssa :) Uudet treenit ja dieetti oli tapaamisen aiheenamme. Keskiviikkona tein jotain mitä en koskaan aiemmin. Poljin polkupyörällä 60km. Tämä oli uskomattoman hieno kokemus ja sen jälkeen oli todellakin voittajaolo. Matka taittui jopa helposti. Energiat piisas hyvin, syömiset ja juomiset meni nappiin jne. Kaverin kanssa istuttiin ensin laivassa 3h Jyväskylästä Jämsään ja Jämsän satamasta poljettiin takaisin Jyväskylään ;)

Torstaina oli tiedossa taas kovaa kyytiä. Pt-Antonin vetämä ulkotreeni. Ei ollutkaan mitään peruskauraa ;) Pientä kevyttä mäkijuoksua, punnerruksia, mäkijuoksua, kyykkyhyppyjä, kyykkyjä.. tuo oli vasta alkulämmittely :) Itse treeni sitten sisälsi renkaanvetoa joka suuntaan, renkaan kääntelyä, pystypunnerruksia, kyykkyjä, maastavetoja, askelkyykkykävelyä, spurtteja.. Oli ihanaa!! Ja tuskaisaa!! Syke hakkas koko ajan korkealla, hiki virtasi ja jalat oli hieman pökkelot edellispäivän pyöräilystä mutta ah, oli se ihanaa!! Loppuverryttelyksi vielä pientä kevyttä; hölkkää, polvennostojuoksua, juoksua, hölkkää, burpeeta, mäkijuoksua.. ;)

Mäkeä ylös..

punnerruksia..

loikkiakin välillä..

varsinaista treeniä painojen ja renkaiden kanssa :)

juoksuja..

OHI ON :)

Neljän pt-treenin ja pyörälenkin lisäksi on toki ollut omat salitreenit myös. Niin ja se neljäs pt-treeni oli taas Tampereen pt-päivät jotka on joka toinen kuukausi aina kaikille pt-asiakkaille. Paikalla on 100-200 pt-asiakasta plus n.20 pt:ta vetämässä treenit eri lihasryhmille. Itse treenasin tällä kertaa takareisi-pakararyhmässä.

Takareisille ja pepulle tuli yhteensä ainakin n.15 eri liikettä, uusiakin oli seassa. Huikeeta.
Nämä pt-päivät on muutenkin mahtava tapahtuma. Kyse ei ole vain siitä että siellä käydään treeni treenaamassa. Siellä tavataan muita pt-valmennuksissa olevia, vaihdetaan kuulumisia. Yhteishenki on loistava. Kaikki kun ollaan samanlaisia fitness-harrastajia, ymmärrämme toisiamme, mitä se vaatii ja miten se palkitsee. Treenin jälkeen porukalla istumme kahvilassa, kaivamme eväämme esiin ja syömme ateriamme. Kaikki tietää mitä on itsekuri, oikeanlainen syöminen, kova treenaaminen  jne :)
Se on myös suuri rikkaus kun porukassa on mukana niitä jotka ovat kisanneet monet kisat, niitä jotka nyt ekalla dieetillä menossa ekoihin kisoihin sekä tälläisiä meikäläisiä jotka ovat aloittaneet homman laihduttamalla huikean määrän eivätkä välttämättä koskaan kisoihin menossa ym.

Nyt siis hyvä pitää ansaittu viikon lepo. Kovaa on treenattu. Hieman myös harmittaa kun nyt on lepo. Tuntuu että päässyt niin hyvään vauhtiin että ei malttaisi huilia ollenkaan. Mutta tottakai tiedän että nyt se lepo on hyvä pitää ja tuleehan se tarpeeseen. Kropan täytyy saada rauhassa palautuakin. Lepoviikko on hyvä pitää aina n.4-5 viikon välein. Ja pysynhän minä poissa salilta. Mutta en kiellä etteikö se tiukkaa tee kun oma mies sinne salille menee. Siksi on hyvä kehittää lepoviikolle kaikenlaista muuta ohjelmaa ;) Kotimaanmatkailua ja mahdollisesti moottoripyöräilyä :) Moottoripyöräily on mun ja mieheni yksi yhteinen harrastus myös, jäänyt vaan tänä kesänä hieman vähemmälle.

Viikon päästä rokki jatkuu ja se soi sitten taas kovaa!! Silloin uudet treenit kera dieetin!

Nautitaan kesästä <3

Training campia ja kesälomaa :)

Ihan huikeeta eloa ollut viimeisen reilun viikon ajalla! :) Viime viikonloppuna oli Training-camp viikonloppu Tampereella. Neljä kovaa treeniä 2,5 päivään. Leirillä oli 19 osallistujaa plus pt:t ohjaamassa. Meidät jaettiin neljään eri ryhmään ja niissä pienryhmissä treenaattiin sitten salilla kolme treeniä. Yksi treeneistä oli ulkotreeni Pyynikin maisemissa.

Perjantai-iltana oli ensimmäinen kova treeni: rinta ja olkapäät. Heti lauantai-aamuna Pyynikille tekemään kaikenlaista. Oli porrastreeniä, kahvakuulan 'heittelyä', kelkanvetoa, askelkyykkykävelyä.. kaikkea mukavaa mistä sai ittensä ihanan kipeäksi :)

Lauantaina päivän aikana oli todella mielenkiintoisia ja antoisia luentoja. Oli luennot kehonhuollosta ja treenaamisesta.
Illaksi taas salille ja tällä kertaa kyytiä sai hauis ja ojentaja-lihakset.

Etukäteen vähän jännitti miten jaksaa vetää kahdet kovat treenit sen yhden lauantain aikana mutta ei ollut ongelmaa!! Ryhmähenki oli hieno, toinen toisiamme tsemppasimme ja se porukkahenki jo pelkästään teki sen että adrenaliini oli korkealla ja sitä vaan jakso painaa täysillä!!

Sunnuntai-aamu alkoi sitten mahtavalla selkätreenillä.

Tällä hienolla pienryhmällä vedettiin salitreenit:

Leirin päätti vielä viimeinen luento ja siinä aiheena oli superfoodit.

Kokonaisuudessaan aivan mielettömän upea ja mahtava leiri!! Mahtava porukka, yhteishenki, treenit, pt:t ja järjestäjät. En voi kuin suositella tätä!! :)

Leirin jälkeen oli vielä palattava hetkeksi arkeen ja töitä oli vielä neljä päivää ;) Kesäloma koitti toissapäivänä! Kolme viikkoa lomaa edessä, aah! Kyllä tätä on odotettu.
Tiedossa kotimaanmatkailua perheen kanssa, treenaamista tottakai ja rentoa olemista :)

On se jännä aihe tämä fitness aina vaan. Eksyin lukemaan kaikenlaisia kommentteja aiheesta eräältä sivustolta. Kaikki fitness-harrastajat ovat sen mukaan aivottomia ääliöitä, kaikilla on silikonit, kaikki ottaa valokuvia pepuistaan koko ajan ja kaikki sairastaa joko anoreksiaa tai bulimiaa.
No, sen voin kertoa että silikoneja mulla ei oo eikä tuu, en oo ottanut peppukuvia enkä ole sairastanut mitään syömishäiriötä. Olen tietysti 38kg laihduttaneena sairastanut tavallaan jonkinsortin syömishäiriötä, nimittäin SYÖMISTÄ päättömästi niin että lihoin ja lihoin onnettomaan olotilaan.  Jos se on sairasta että saavuttaa jotain, nimittäin sen että on onnellinen ja voi hyvin normaalipainoisena niin olkoot se jonkun mielestä sitten syömishäiriö. Mutta oikeat todelliset syömishäiriöt ovat vakava asia! Enkä fitness-harrastusta suosittelisikaan kenellekään sellaiselle. Ja tuo eka kohta - aivoton ääliö - jätetään omaan arvoonsa :)
Aiemmin olisin ottanut itseeni lukiessani tälläisiä kommentteja. Nyt pystyn lukemaan lähinnä huvittuneena näitä kommentteja. Nyt voin vaan todeta olevani onnellinen fitnesstä harrastava perheenäiti! :) Ja todellakin rakastan salitreenaamista!! Nautin siitä että saan treeneissä vedettyä ihan loppuun asti ja nautin siitä kivusta mikä seuraa seuraavana ja sitä seuraavana päivänä. Olen aiemminkin tämän todennut ja totean taas: Fitness-harrastuksesta ei tartte kaikkien tykätä mutta ei sitten tartte alkaa arvostelemaankaan :)

Nyt tässä on tämä ja ensi viikko vielä kovaa treenaamista. Vielä on kaksi tankkauspäivää edessä. Kahden viikon päästä on täys lepoa viikon ajan ja kolmen viikon päästä alkaa dieetti. Ja edelleen ihan sen takia kun itse haluan sitä. Pääsen vähän samaan moodin Japen kanssa.
Mieheni siis kiristyy päivä päivältä, ihan silmissä kiristyy. Dieetti on aikalailla puolessavälissä hänen osalta. Mitä kaikkea tapahtuukaan loppupuolikkaan aikana. Mielenkiinnolla seuraan vierestä, muistuttelen asioista, muistuttelen uudestaan ja kannustan jaksamaan ja jatkamaan. Energiat näytti riittävän oikein hyvin meidän leirillä viime viikonloppuna. Sitä(kin) etukäteen jännitin että miten hän jaksaa dieetillä vetää ne neljä kovaa treeniä 2,5 päivään. Mutta kuten sanoin, se on se porukkahenki! :)

Kesälomani alkoi siis toissapäivänä. Kyllä mä pari kertaa sain kuulla niitäkin kommentteja että miten sä nyt voit nauttia lomasta kun et makkaraa pääsee grillaamaan.. :) No, miks mun makkaraa pitäisi grillata? :) Me kyllä grillataan ja PALJON. Mutta ei makkaraa. Naudan kokolihapihvit on mieheni bravuuri..niitä me nautitaan :)

Näissä tunnelmissa

Hyvää kesää :)