Dieetti mun kohdalla tarkoittaa siis sitä, että nyt poltetaan rasvaa tehokkaasti (sitä ylimääräistä kun oikeasti vielä on uskokaa tai älkää), treenataan kovaa ja nyt mukana myös aerobista! Ruokavalio muuttui tietysti, vähän vaihtelua myös treenijuomiin ja treenit muuttui. Syke on korkealla salilla ja vaatteet litimärät jo parin minuutin jälkeen. Ah, ihanaaaa! Mä niin nautin tälläisestä! :) Se on jännä miten tästä kaikesta tuli niin tärkeä ja oleellinen osa elämää ja arkea. Sitä en tiedä paljonko mulla mahdollisesti 10 viikon aikana tippuu mutta mittanauha kertoo ainakin jotain varmasti parin viikon välein. Sekä vaatteet. Jos sieltä jotain lihastakin tulis esiin.. :)
Sitten on se dieettaaja - kisadieettaja. Siippani siis. 13.9 on se tärkeä päivä jolloin eka lavalle astuminen ikinä. Huikeeta!! Jape on tehnyt koko ajan niin kovaa työtä ja tekee joka päivä. Todellakin voittaja jo nyt. Mieheni kiristyy silmissä joka päivä. Lihaserottovuus on nyt jo mieletön - mitä onkaan siellä lavalla sitten!! Todella ylpeä olen. Energiaa ei aina meinaa olla siellä salin puolella mutta tämäkin vaan kuuluu asiaan. Hän ei ole yksin asian kanssa. On niitä muitakin dieettaajia ja kisaajia samassa tilanteessa. Mielialat heittelee. Tämäkin kuuluu asiaan, yritän ymmärtää parhaani mukaan. Aina ei voi olla hyvä päivä. Eikä tarttekaaan olla. Saa olla äkäinen ja väsynyt. Ja nälkäinen. Huomaan edelleen toistavani asioita, muistuttavani asioista.. Hienoa huomata että kaikesta väsystä ja energiattomuudesta huolimatta, Jape on aika sotilas! Niin se sieltä sängystä joka aamu nousee, painelee lenkille ja myöhemmin salille. Asenne on kohdallaan!! :) Katse sitkeästi vaan 13.9 päivässä!
:)
Fitnessmaailma luo aina vaan niitä ennakkoluuloja joillekin. Saa luodakin mutta toivon myös näillä omilla kirjoituksillani avartavani edes joiltakin osin joidenkin ennakkoluuloja.
Painotan edelleen sitä että sellainen joka ei koskaan ole ollut siinä jamassa missä itse olen ollut, ei voi koskaan tietää sitä tunnetta. Sitä tunnetta olla iso ja ahdistunut. Ja miten yksinkertaisesti elämä pelastui. Fitness - oikea ruokavalio ja tavoitteellinen salitreenaaminen. Sitä vaan täytyy muistaa olla rehellinen itselleen. Se on helppoa lähteä ns.kokeilemaan mutta sitten esim.repsahtaa viikon päästä "no voin kai mä yhen karkin ottaa..". Siitä tulee joko hirveä morkkis ja saa lisää motivaatiota jatkaa täysillä eteenpäin, tai sitten sitä on entistä helpompi lipsua taas seuraavana päivänä ja seuraavana.. Itse olen alusta asti ollut niin motivoitunut saamaan itseni kuntoon ettei niitä repsahduksia matkan varrella ole tullut. Kirkkaana mielessä on se mielikuva isosta itsestä ahdistuneena heikon itsetunnon kera mussuttamassa herkkuja. Siihen ei todellakaan halua koskaan enää palata. Ja tiedän etten palaa!
Fitness harrastus antaa toki paljon ihan kelle vaan. Ei se kaikki lähde kaikilla aina painonpudotuksesta. Kyllähän voi olla esim.täysin normaalipainoinen ihminen kyseessä joka haluaa vaan saada esim.ruokailutottumukset kohdalleen ja näin ehkä kiinteyttää itseään ja alkaa treenaamaan tavoitteellisesti. Ja voida hyvin! Hyvinvointi on mahtava asia. Enkä edelleenkään väitä että kaikkien pitäisi fitnesstä harrastaa. Jokainen saa tehdä elämässään just sitä mitä itse haluaa. :) Korostan myös sitä että fitnesstä ei kannata arvostella jos ei tiedä asiasta mitään. :)
Jos joku väittää että tämä harrastus tekee pahaa mulle tai meidän perheelle, saa tulla kertomaan :)
On se jännä miten edelleen saa kuulla näitä lauseita: "koska alat syömään normaalisti", "miten sä voit pitää hauskaa kun et voi juoda mitään", "ei sun tartte enää tehdä tota hommaa", vieläkö sä jaksat salilla käydä"... and the list goes on.. ;)
Aina jään miettimään tuota ekaa lausetta 'syödä normaalisti'. Mielestäni teen sitä NYT. Aiemmin en todellakaan. Aiemmin syömiseni oli lähestulkoon tuhoon tuomittu. Ei kai muuten ois tullut lähes 40kg extraa. Mulle NYT on normaalia. Entiseen paluu ei olis normaalia, se veis mut vaan takaisin sinne lähtöpisteeseen.
Alkoholi. Miks pitää juoda alkoholia että voi pitää hauskaa? :) Tämä on tietysti ns.suomalainen normaali tapa. Olennhan itsekin sitä tehnyt. Ehkä sen äkillinen loppuminen saa aikaan näitä reaktioita ihmisissä. En sano etten koskaan enää elämässäni jois alkoholia. Mutta nyt just ei kuulu mun elämäntapaan. En halua herätä aamulla pääkivun kanssa, väsyneenä, jne. Mutta on se tavallaan surullista että oma juomattomuus on tehnyt sen ettei meitä olla enää välttämättä pyydetty mukaan johonkin illanviettoon. Ihan vaan koska ollaan tylsiä sen takia ;) Just nyt olen sen verran mukavuudenhaluinen muutenkin että haluan mennä illalla ajoissa nukkumaan ja herätä aamulla pirteänä :)
Ja miksei mun tartte tehdä tätä hommaa :D Siis harrastaa salia ja syödä oikein? Jos palaisin vanhaan, olisin 40kg isompi. Ja sitäpaitsi, HALUAN tehdä tätä hommaa. Sydämeni pohjasta :)
Ja vielä jaksan salilla käydä ;) Miksen jaksais. Motivaatio on kova ja hienoa huomata tuloksia mitä omilla treeneillä saa aikaan.
Kesäloma lähenee loppuaan mutta jatketaan silti edelleen kesästä nauttimista! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti