Fitnesslife

Fitnesslife
that's who I am!

maanantai 29. joulukuuta 2014

Uuden parissa :)

No niin! Joulut vietetty ja uutta vuotta kohti..
Lepoviikko myös ohi ja tänään aloitin uudella treeniohjelmalla. Neljä treeniä pääsääntöisesti viikossa. Joinain viikkoina on myös mahdollisuus viiteen treeniin. Ei tosin joka viikko viittä. Viisi on jo aika paljon ja kova juttu kropalle.
Tänään uudet kuviot alkoi selkä- ja takareisitreenillä. Oikein hyvältä tuntui. Alkuun menee ainakin yksi kierros löytäessä sopivat painot. Mutta jo tänään tuli hyvin tuntumaa :) Huomenna hauista ja rintaa!

Lepoviikolla oli yksi treeni, pt-treeni Tiinan kanssa. Tehtiin hauista, ojentajaa ja olkapäitä. Todella hyvää settiä kyllä. Pudotussarjoja, supersarjoja, smithissä, vapailla painoilla, taljassa..

Jouluna oli myös tuota vapaasyöntiä ja voin sanoa että olen tosi onnellinen että se on nyt ohi. On se jännä tuo ruoka ja herkut. Kyllä ne vanhat tavat helposti sieltä palaisi jos vaan luvan antais.. suklaata upposi vähän liikaakin ja siitä se morkkis tuli. Aamulenkitkään ei oikein auttaneet siihen morkkikseen. Oli mentävä itseensä ihan toden teolla että miksi sitä piti sillä tavoin syödä. Kroppa kyllä muistaa sen että on ollut lihava, kroppa kyllä muistaa miten ne kilot kertyy. Ja oma pää muisti sen pahan olon mikä siitä tuli. Se henkinen paha olo on se pahin. Sokeri on myrkkyä, jaksan olla ikuisesti sitä mieltä. Kohtuus ois hyvä ja sitä pitää edelleen opetella. Tämä elämäntapa on ja pysyy kyllä mutta taas tuli todistettua mikä taitolaji painonhallinta on. Laihduttaminen on helppoa, se hallinta on se haastavin osuus. Oma pää on suuressa roolissa.

Kävin itseni kanssa kovaakin keskustelua (ei niinkään taistelua) että nyt taas homma hallintaan ja pää kuntoon. Kaksi vuorokautta siinä meni että pääsin siitä sokerinhimosta ja nyt taas ollaan niin ruodussa kun vaan voi olla. Ja henkinen olo on taas loistava. On se jännä miten jo parin suklaan jälkeen se aine lähtee viemään mennessään. Hyi. Onneks sen entisen pahan olon muistaa liiankin hyvin. Siihen ei halua enää ikinä. Olen onnellinen kun syön puhdasta ruokaa. :) Silloin voin henkisesti ja fyysisesti hyvin.

Nyt homma siis taas hallussa, lepoviikko takana ja uudessa iskussa! jes!

Motivaatio kyllä on koko ajan. Se ei ole mihinkään matkan varrella hävinnyt. Aina on yhtä kivaa mennä salille ja nautin rääkätä itseäni.
Olen 39 vuotias ja todella aion olla vieläkin paremmassa kunnossa kun pyöreitä täytän. Siinä on mulla seuraava (väli-)tavoite! :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti